"Have Yourself a Merry Little Christmas"

Frank Sinatran siivittämänä "Have Yourself a Merry Little Christmas" 

Aika tarkalleen vuosi on kulunut edellisestä blogitekstistäni, otti viime joulu hieman koville ilmeisesti.

Ei nyt sentään. 

Kätevää kuitenkin, kun bannerikin on viime vuoden jäljiltä jo valmiiksi jouluinen. Moni asia on blogin ulkoasusta poiketen kuitenkin muuttunut - oikeastaan melkein kaikki.
Syistä, joita en lähde tässä tarkemmin erittelemään, johtuen en  asu enää Rovaniemellä, ainakaan toistaiseksi. Tuuliviiri mikä tuuliviiri. Seuraavaa tekstinpätkää ei kuitenkaan toivottavasti tarvitse odottaa seuraavaa vuotta. 

 Oikein ihanaa ja ennen kaikkea rentouttavaa joulunaikaa kaikille! ♥ ♥

"Yksikään ihminen ei ole saari"

"Yksikään ihminen ei ole saari; itsessään riittävä; jokainen saari on kappale manteretta, yhteistä mannerta, osa kokonaisuutta", kirjoitti renessanssin ajan hengessä englantilainen runoilija John Donne v. 1623.

Samaan hengenvetoon voisin todeta olevani elossa, viime aikojen hiljaisuudesta huolimatta. Olen ollut töissä, ja töissä ja töissä.

Ja olen viihtynyt siellä todella hyvin.

Vaikka viime viikolla luulinkin tulevani hulluksi muiden opiskelukavereiden lähtiessä kotikonnuilleen, itseni jäädessä tänne.

Täällä on vain niin uskomattoman kaunista tällä hetkellä. Revontulet ja kaikki. Lunta ja pakkasta itselleni juuri sopivasti, eli se -2°C. ;) Kuka olisi uskonut, että jos ei raastavaa ikävää oteta lukuun, viihdyn täällä ihan hyvin - vähiten minä itse. 

Niille muutamalle ihanalle, jotka ovat jaksaneet etänä olla tukena ja turvana olen myös pohjattoman kiitollinen ♥ Ei se, että tekee asioita, joita joku saattaa nimittää tyhmän rohkeiksi ja itsenäisiksi tarkoita, että olisi yhtään sen vahvempi ihminen, kuin muut. Päinvastoin. 

Mennyt syksy oli sanalla sanoen raskas. Kaverini sanoin " nyt sen vasta tajuaa, kun ehtii hieman hengähtää." Niin. Suoriettujen opintojen listaa katsellessa huomaa kyllä, että raja järkevän ja hullun opiskelun välillä on todella häilyvä. Tyypillistä minua haalia kaikkea ensin liikaa ja miettiä vasta lopuksi, että oliko tässä nyt taas mitään järkeä. Jenni Vartiaisen Kiittämätön on myös ollut syksyn ehdoton, välillä repeatilla soinut hittibiisi.;)

Perjantaina toiden jälkeen Jyväskylään. Perillä olen kyllä vasta pitkällä aaton puolella, mutta kuitenkin kotona ♥


Kuvat: Weheartit

Jouluinspistä

Kauppojen ollessa pullollaan kaiken maailman jouluhärpäkettä, krääsää ja kimalletta, tekee mieli palata hetkeksi hieman simppelimpään ja ei-niin kruusattuun tyyliin. Kun hypermarkettien tavarapaljous ja etenkin leluosastot kiljuvine kaka..anteeksi, lapsineen alkoivat ahdistaa - pelkästään ohi kävellessä - päätin hypätä hetkeksi the style filesin sivuille. Joskus kulunut sanonta, vähemmän on enemmän, pitää vain niin hyvin paikkansa<3

Tästä kuvasta tykkään jotenkin erityisen paljon.

Ylemmän kuvan seinällä oleva tähtikuviokin on jotenkin yksinkertaisen kaunis.

Sain tänä vuonna suuren osan aioituista joulukortteista tehtyä ja postitettua, ajoissa. Korttien tekeminen on jollain tavalla kuulunut jouluun, ja vaikka toisinaan vannon, etten tänä vuonna niitä tee, niin kummasti aina löydän itseni väkertelemästä kynttilöiden valossa itsenäisyyspäivän aikoihin ja sitä seuraavilla viikoilla. Tosin jos olisin menneinä vuosina ollut fiksu ja säästänyt joka joululta yhden kortin muistoksi itselle, olisin voinut vuosien päästä katsoa, mitä kaikkea sitä onkaan tullut askarreltua. Se on hippasen myöhäistä nyt.:D

Ihan pöllönä

Rakastan joululahjojen ostamista, silloin kun tiedän mitä kenellekin ostan. Muuten ainaisten suklaarasioiden ja kynttilöiden hankkiminen on mielestäni hieman turhaa ja tylsää. Vaikka ajatushan on tärkein ja sitä rataa, niin siltikin. Tuoreessa muistissa on viime joulun jälkeinen työpaikan kahvipöytä, jonne porukat kantoivat omat lahjasuklaansa. Että se siitä ajatuksesta.

Vaikka periaatteessa olen myös ainaisten tavaroiden hankkimista vastaan, niin näin joulun alla alkaa kyynisinkin mieli mitä ilmeisimmin pehmetä. Törmäsin Nelliinan inspiroimana aivan ihanaan, kotimaiseen OmaShop-sisustusverkkokauppaan ja se oli kuulkaa menoa se. Koitin kyllä reilun viikon perustella itselleni, miksen moisia "hömpötyksiä" välttämättä tarvitse.

Mutta kuka oikeasti voisi vastustaa esimerkiksi tätä Pöllö - enkelikelloa:

tai tätä Bird Cafe`a:

No okei, tuon Bird Cafe - lintulaudan ( voi awww mikä nimi) jätin haikein sydämin tilaamatta, koska en tiennyt mihin sen laittaisin. Muutama muu juttu lähti myös tilaukseen ja osa, esimerkiksi muutama todella kaunis seinäkello ja tyylikäs naulakko, odottamaan parempia aikoja. Mutta ainakin tuo pöllöihanuus ja muutama muu pikkujuttu on parhaillaan matkalla luokseni<3

"Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka..."

Tai miten olisi, jos vaikka aloitettaisiin siitä joululomasta? Ilmeisesti hehkutin tai hehkutinkin sitä liikaa ja töiden jumalat päättivät, ettei tämä tyttö ole moista ansainnut. Työt siis kutsuvat, aika tarkalleen ylihuomisesta alkaen. En missään nimessä valita, kuka hullu nyt edes rahasta valittaisi?! Ainut vain, että meikäläinen viettelee sitten aattoon saakka ja ilmeisesti sen jälkeenkin joulua ja uutta vuotta täällä pohjoisessa – yksin :S

Joskus on vain hetkiä, että on pakko ajatella järkevästi, vaikka jokainen solu panee hanttiin. Huh, kun on koko syksyn ja alkutalven, keskustellaanko muuten hetki tosta lumesta, sitä on nimittäin PALJON ja lisää sataa koko ajan, odottanut joulunaikaa, niin vaaditaan hiukan enemmän positiivisia ajatuksia, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Onni onnettomuudessa, että tykkään työstäni ja työnkuvan pitäisi olla minulle entuudestaan melko tuttu. Jännittää silti, aivan älyttömästi.

Joskus on kai vaan luovuttava jostain saavuttaakseen jotain. The story of my life – kenties?!

Vietän muuten parhaillaan todella hurjaa lauantai-iltaa, pitää ihan erikseen mainita. Katson telkusta Madagaskarista ja erityisesti sen gekoista kertovaa Avaraa luontoa kera glögin ja vuohenjuustosalaatin. Parhautta ♥

Kuva täältä

UN-hate. Stop hating, if you were hating.

Olen ollut Benettonin, joskus todella radikaalien ja herättelevienkin mainoskampanjoiden puolestapuhuja ja ihailija jo pitkään - ja olen sitä edelleen. Jo kerran aikaisemmin kirjoitin tunnetun valokuvaajan, Oliviero Toscanin kohua herättäneistä töistä Benettonille.

Tällä kertaa huomioni kiinnittyi United Colors Of Benetton uusimpaan "tempaukseen", viime kuussa lanseerattuun kansainväliseen kampanjaan nimeltään UNHATE. Sen tarkoituksena on kehottaa ihmisiä eri uskonnoista, kulttuureista ja poliittisista taustoista lähentymään toisiaan. Kampanjassa nähdään tunnettuja poliittisia ja uskonnollisia johtajia. Suudelma, universaali rakkauden symboli, on UNHATE-kampanjan keskeisenä teemana. 
 

Kampanja on  – jälleen – rohkea veto Benettonilta. Aikamoisen puhuttelevia ja varmasti mielipiteitä jakavia, kipupisteisiin osuvia kuvia. Varsin tunteita herättelevä on myös kampanjasta tehty alla oleva mainosfilmi. 

"The film UNHATE by French director Laurent Chanez, tells of the precarious balance and complex interweaving between the drive to hate and the reasons to love."

Kampanjakuvia katsoessani en voi olla miettimättä, miten oma suhtautumiseni joskus aikaisemmin hätkähdyttävinäkin pitämiini asioihin on muuttunut, tasaantunut. Toisinaan mikään, mitä uutisista tai muista medioista näen ei vain tunnu miltään, ei sen suuremmin yllättä tai säpsähdytä. Kaikki on yhtä kohua, shokkia, katastrofia, seksiä, verta, kuolemaa, ahdistusta, murhaa tai tappamista, superlatiivien valtamerta. Sinällään kampanjan sanoma osuu siis oikeaan saumaan  – ettemme ehtisi tappaa vielä omia tunteitamme.   

Minkälaisia tunteita Benettonin uusin kampanja herättää siellä ruudun toisella puolella, ihastuttaako, vihastuttaako? :)

Aloittelevaa eräjormailua

Ihanaa itsenäisyyspäin iltaa! Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä nauruntäyteinen ja rentouttava, piiitkä viikonloppu kuin allekirjoittaneella. Teki kyllä niin hyvää kaiken kiireen ja stressin keskellä<3

Yksi viime viikonlopun kohokohdista oli reippailu Vikakönkään ja Vaattunkivaaran luontopoluilla, lähellä Napapiiriä. Talvinen metsä oli ihan superkaunis ja sää suosi. Olkoonkin, että Vaattunkivaaran nimen merkitys valkeni minulle vasta noustuamme reippaan puoli tuntia ilman, että loppua näkyi.

"Mennään jo!!!"

Riekon siiveniskut

"Ja taas ne kuvaa, TULKAA JO!"

Karvakorva lempipuuhassaan, HIIRIÄ!

Alettiin olla jo lähellä

Reitin varrella oli myös laavuja ja levähdyspaikkoja, sekä tämmöisiä, mökkejä (?)

Hiiren/myyrän/päästäisen (?) jälkiä, aww

Kynttiläkuusi, ratkaisu ahtaiden kotien joulukuusesta aiheutuviin tilaongelmiin?

Joku himpun verran isompi eläjä, jäljet johtivat metsään...

Kokonaisuudessaan oli ehkä ihan hyvä, että aloitin eräjormailuni ohjatuilta luontopoluilta. En ole hetkeen nauranut yhtä paljon, kuin keräiltyäni itseäni meritähtiasennosta polun varrelta. Kohtaamiseni riekon kanssa aiheutti nimittäin vähintään sydänkohtauksen, sekä minulle että siipiveikolle. Miehen mukaan en tarvitse asetta metsästykseen, vain kiljuminen riittää. Ekologista sanoisin.

Sitä ensi kesän Karhunkierrosta sitten odotellessa.